Meidän pentu

Olen tullut kotiini perjantaina 3. syyskuuta ja on tämä sellainen paikka jotta oksat pois. Lapsia on kolme, kaksi nuorempaa poikaa ja järkevämpi 9 vuotias tyttö. Matteni on aivan ihanasti suhtautunut minuun ja oli jopa kaksi työpäivää kotosalla minua varten. Kaikki perheen jäsenet ovat alkaneet kutsua minua nimeltä KODA. Ei se kyllä mikään nimi koiralle ole kun olen kuullut jotakin karhua kutsuttavan sillä nimellä, eihän se nimi minua pahenna. Ovathan nuo vanhuksetkin hoitaneet arkipäivisin minua, päästäneet ulos pissille ja kakille. Ovat he myöskin ruokkineet minua mutta vain kylmää ruokaa olen saanut heiltä. Katsotaan kuinka ensi viikko sujuu täällä sitten yksikseen.

Sain juuri (13. päivänä) tietooni, että kyllä he vielä tulevat katsomaan minua.

Nyt on saatu (Minna) varattua koiran pennun. HÄN saapuu kotiin viikon kuluttua. Nimenkin on jo saanut, kutsutaan Koda.

Kuulema lapset sen melkein valitsivat, on jonkun pandakarhun nimi jostakin ohjelmasta.

Pääasia, että kaikki hyväksyvät sen, jolla kutsutaan ja komennetaan.

Kyllä ainakin alkuaikana minullekin tulee touhua kun pentua pitää ulkoiluttaa useita kertoja päivässä jotta oppii sisäsiistiksi. Onhan minulla sitten tekemistä, Lapset kun tulevat koulusta niin he kyllä hoitavat sitä hellyyteen saakka. Kertoilen Kodan kehityksestä lisää kunhan ensin kasvaa hieman.